Mitä SuomiAreenasta jäi käteen? Lasten oikeudet ja ennaltaehkäisyn hinta

SuomiAreenan keskusteluissa nousi esiin sama viesti monesta suunnasta: jos haluamme rakentaa turvallisempaa tulevaisuutta, emme voi leikata juuri niistä rakenteista, jotka ehkäisevät ongelmia ennen kuin ne muuttuvat kriiseiksi.

Tämän päivän SuomiAreenassa ensimmäinen pysäyttävä keskustelu oli Suomen UNICEFin järjestämä tilaisuus otsikolla:

“Valtioiden kehitysapu vähenee – ratkaisevatko ne yritykset lasten tulevaisuuden suunnan?”

Jo otsikko kertoo paljon tästä ajasta. Elämme maailmassa, jossa valtioiden kehitysyhteistyörahoitusta leikataan, konfliktit lisääntyvät ja lasten oikeudet ovat yhä kovemmassa paineessa. Samalla kysytään, mikä on yritysten rooli lasten tulevaisuuden rakentamisessa.

Keskustelussa nousi esiin useampi pysäyttävä luku:

• ylipuoli miljardia lasta elää konfliktialueella tai on joutunut pakenemaan. Lasten määrä sodan, väkivallan ja pakolaisuuden keskellä on toisen maailmansodan jälkeen ennätyssuuri.

• 70% 10-vuotiaista lapsista keski- ja matalan tulotason maissa ei ymmärrä yksinkertaista kirjoitettua tekstiä. 

• 1 miljardi lasta kärsii ilmastonmuutoksen vaikutuksista

Tässä ajassa lasten oikeuksista puhuminen ei ole pehmeää juhlapuhetta. Se on turvallisuuspolitiikkaa, ihmisoikeuspolitiikkaa ja tulevaisuuspolitiikkaa.

Yritykset voivat olla osa ratkaisua

UNICEFin keskustelussa korostui tärkeä näkökulma: lasten tulevaisuus ei ole vain valtioiden vastuulla. Myös yrityksillä on vaikutusvaltaa ja vastuuta. Paras tulos tuotetaan varmastikin eri toimijoiden yhteistyöllä.

Yritykset voivat olla osa ratkaisua monella tavalla. Ne voivat rakentaa vastuullisia toimitusketjuja, kehittää teknologiaa, tukea koulutusta, vahvistaa kriisinkestävyyttä ja tehdä päätöksiä, jotka eivät lisää lasten haavoittuvuutta vaan vähentävät sitä.

Yritysten rooli ei tietenkään voi korvata julkista vastuuta tai valtioiden kehitysyhteistyötä. Mutta parhaimmillaan yritykset voivat täydentää sitä. Ne voivat tuoda osaamista, teknologiaa, resursseja ja vaikuttavuutta sinne, missä lasten oikeudet ovat uhattuina.

Tämä on tärkeä viesti myös suomalaiselle päätöksenteolle: vastuullisuus ei ole yrityksille vain viestintäharjoitus, vaan konkreettisia valintoja siitä, millaista maailmaa ne toiminnallaan rakentavat.

Turvallisuus ei ole vain sotilaallista turvallisuutta

Ulkopoliittisen instituutin johtaja Hiski Haukkala nosti esiin myös ajatuksen jaetusta ihmisyydestä ja yhteisestä vastuusta. Hän analysoi, että arvot ja asenteet ovat koventuneet. Puhumme paljon sotilaallisesta turvallisuudesta ja puolustusinvestoinneista, ja tässä maailmantilanteessa siihen on syynsä.

Mutta turvallisuus ei voi tarkoittaa vain aseita, rajoja ja puolustusta.

Turvallisuus on myös sitä, että lapsi pääsee kouluun. Että perheellä on ruokaa. Että yhteiskunnat eivät romahda köyhyyden, osattomuuden ja konfliktien alle. Että ihmiset eivät joudu pakenemaan, koska heidän elämänsä perusedellytykset tuhoutuvat.

Kuten Haukkala myös toi esiin, turvattomuus ja osattomuus eivät pysy kuplassa. Ne heijastuvat lopulta kaikkialle. Siksi lasten oikeuksien puolustaminen maailmalla on myös turvallisemman tulevaisuuden rakentamista meille kaikille.

Sama ennaltaehkäisyn logiikka koskee myös Suomea

Päivän toinen vahva teema liittyi soteen ja ennaltaehkäisyyn. Keskustelussa “Tehdään sotea tarpeettomaksi” sosiaalineuvos Elina Palola tiivisti olennaisen:

“Parasta ennaltaehkäisyä on köyhyyden torjuminen.”

Tämä lause sitoo päivän keskustelut yhteen.

Jos haluamme vähentää raskaiden palveluiden tarvetta, meidän on puututtava juurisyihin: köyhyyteen, yksinäisyyteen, osattomuuteen, mielenterveyden ongelmiin, päihdehaittoihin, perheiden kuormitukseen sekä lasten ja nuorten pahoinvointiin.

Silti Suomessa tehdään nyt päätöksiä, jotka vievät meitä päinvastaiseen suuntaan.

Kuten Silja Kosola paneelikeskustelussa ansiokkaasti kiteytti, että kun järjestöiltä , jotka tukevat julkisia palveluita, leikataan ja vielä samaan aikaan vapautetaan alkoholilainsäädäntöä vastoin laajaa tutkimustietoa, kasvatetaan riskiä sille, että järjestöjen ja sote-palveluiden työtä tullaan tarvitsemaan entistä enemmän.

Tämä ei ole ennaltaehkäisyä. Tämä on ongelmien siirtämistä tulevaisuuteen.

Sotea ei tehdä tarpeettomaksi leikkaamalla

Hyvinvointialueiden keskusteluissa toistuu usein lause: rahaa ei ole.

Mutta kyse ei ole vain rahasta. Kyse on myös siitä, mihin rahaa päätetään käyttää ja mitä pidetään investointina.

Jos leikkaamme ennaltaehkäisystä, järjestöistä, perustason palveluista ja arjen tuesta, emme säästä ongelmia pois. Me siirrämme ne kalliimpina eteenpäin.

Ennaltaehkäisy ei ole ylimääräinen lisä palvelujärjestelmän reunalla. Se on koko järjestelmän perusta. Se on neuvoloita, kouluterveydenhuoltoa, mielenterveyden tukea, matalan kynnyksen apua, perheiden tukemista, järjestöjen työtä ja köyhyyden torjuntaa. Hallituksen pyrkimys seuraavaksi leikata perheneuvolatoiminnasta on absurdi.

Sotea ei tehdä tarpeettomaksi jättämällä ihmiset yksin. Sotea tehdään tarpeettomammaksi sillä, että ihmiset saavat apua ennen kuin tilanne romahtaa.

Digipalvelut ja teknologia eivät yksin ratkaise eriarvoisuutta

Päivän keskusteluissa puhuttiin myös datasta, teknologiasta ja digipalveluista. Niillä voi olla tärkeä rooli palveluiden kehittämisessä. Digitaaliset palvelut voivat nopeuttaa asiointia, vapauttaa ammattilaisten aikaa ja auttaa kohdentamaan palveluita paremmin. Mutta näiden hyödyntäminen on vaikeaa kun resursseja leikataan. TEkoälyn ja digitalisaation hyöntäminen vaatii niin rahallisia kuin ajallisia resursseja. Myös innovointi on hankalaa ilman aikaa ja rahaa.

Eikä teknologia automaattisesti lisää yhdenvertaisuutta.

Paneelissa viitattiin tutkimukseen (joka pitääkin etsiä) että digipalveluita käyttävät eniten korkeasti koulutetut ja valmiiksi toimintakykyiset ihmiset. Ei ole hankala päätellä, että vaikeimmassa asemassa olevat jäävät digitaalisten palveluiden ulkopuolelle, jolloin tällainen palvelujärjestelmä voi jopa kasvattaa eroja.

Teknologia voi täydentää ihmisten tekemää työtä. Se ei saa korvata kohtaamista silloin, kun ihminen tarvitsee rinnalla kulkijaa, apua tai luottamusta.

Lasten oikeudet näkyvät myös digitaalisessa arjessa

Keskustelussa nousi esiin myös lasten ja nuorten suhde sosiaaliseen mediaan. Kosola avasi, että mitä nuorempana somekäyttö alkaa, sitä suurempia haittoja sillä voi olla esimerkiksi mielenterveyteen, uneen ja yksinäisyyteen.

Erityisen tärkeä huomio liittyi mainontaan. Lapset ja nuoret kohtaavat digitaalisissa ympäristöissä valtavia määriä kaupallista sisältöä, jota ei aina tunnista mainonnaksi. Alle 15-vuotiaiden ei pitäisi joutua jatkuvasti altistumaan markkinoinnille, joka sulautuu viihteen ja muun sisällön sekaan.

Tämäkin on lasten oikeuksien kysymys. Itse en usko digijättien intresseihin suojella nuoria tai lapsia, jolloin todellisuudessa ainoaksi tavaksi suojella lapsia somelta on somealustojen ikärajoitteet . Toki asia ei ole yksinkertainen, somessa rakennetaan sosiaalisia suhteita. Tästä olisi aiheellista tehdä kattava vaikutusarviointi, jossa huomiodaan myös lapsivakutukset.

Lapsilla on oikeus kasvaa ympäristössä, jossa heidän hyvinvointinsa asetetaan alustatalouden, klikkien ja mainostulojen edelle. Myös nikotiinituotteiden kieltämisestä oli keskustelua ja tämä tulee olemaan osa Sydänliiton “hallitusohjelmaa”.

Ennaltaehkäisy on arvovalinta

Tämän päivän SuomiAreenasta jäi käteen yksi iso ajatus: ennaltaehkäisy vaatii poliittista rohkeutta.

Se tarkoittaa sitä, että lasten oikeudet asetetaan päätöksenteon ytimeen. Se tarkoittaa köyhyyden vähentämistä. Se tarkoittaa järjestöjen työn arvostamista. Se tarkoittaa peruspalveluiden turvaamista. Se tarkoittaa yritysten vastuullisuuden ottamista vakavasti. Se tarkoittaa sitä, että teknologiaa käytetään ihmisten hyväksi, ei ihmisten korvaamiseen.

Ja ennen kaikkea se tarkoittaa, että päätöksiä ei tehdä vain seuraavan budjettiriihen näkökulmasta.

Päätöksiä ei voi tehdä siiloissa. Tiedon tulee kulkea. Päätöksenteon tulisi pohjautua tutkittuun tietoon.

Ennaltaehkäisy on juuri se kohta, johon pitäisi uskaltaa investoida silloin, kun talous on tiukka, palvelut kuormittuvat ja ihmisten arki kovenee. Hyvinvointi on monen tekijän summa.

Suomi ei tarvitse politiikkaa, jossa ensin leikataan ennaltaehkäisystä ja sitten ihmetellään, miksi kriisit maksavat enemmän.

Me tarvitsemme politiikkaa, joka ymmärtää, että lasten oikeudet, arjen turvallisuus, köyhyyden torjunta ja hyvinvointia kannattelevat rakenteet eivät ole kulueriä.

Ne ovat tulevaisuuden perusta.